top of page
Etsi
  • Writer's pictureKatja Stefanovic

Tarina teoksesta 'Uusi Alku'


(English below!)


Ollessani yhden taidenäyttelyni avajaisissa, eräs henkilö halusi kuulla mikä tarina jokaisen teokseni takana on. Hänen mielestään teokseni olivat niin voimakkaita ja vaikuttavia, että hän halusi tietää kaiken tunteistani lähtien, ja se oli minusta aika ihanaa. Niin se todella onkin; Jokaisen teoksen takana on ainutlaatuinen tarina, mikä antaa taulun katselijalle mahdollisuuden uppoutua vielä syvemmällä tasolla teokseen. Tästä sainkin idean kirjoittaa teille tarinoita muutamista teoksistani, mitkä ovat olleet itselleni merkittävimpiä.


Ensimmäisenä haluaisin viedä sinut teoksen 'New Beginning' tarinaan. Tarina on osittain fiktiivinen ja osittain totuudenmukainen, sen hetkisen sielunmaisemani kuvaelma. Otahan mukava asento ja anna itsesi inspiroitua ja rentoutua noin viiden minuutin verran.


"Seisoin väristen autiolla tiellä. Tiellä, jota olin taivaltanut jo kauan. Tuuli oli selkeästi voimistunut ja hivelsi viileästi ihoni pintaa, heijasi tummia hiussuortuviani olalta toiselle. Tietä ympäröivä pelto oli osittain ohuen usvan peitossa ja taivaan sinertävä lempeys oli vaihtunut uhkaavasti hämärtyväksi harsoksi kuin kuiskien "näetkö miten yksin olet? Joko nyt luovutat ja ymmärrät, ettei tämä tie lopu koskaan?" Näinä hetkinä olin vajota johonkin mustaan onkaloon, ehkä sen nimi oli epätoivo. Ehkä pelko. Mutta vaikka se niin taitavasti puhui, vakuutteli kuinka järjetön olin, sisimmässäni minä tiesin, että minun kuului kulkea tämä matka. Vaikka en nähnyt ketään, tiesin, etten ollut yksin.

Katsoin kivikkoista tietä ja henkäisin syvään. Olin loputtoman väsynyt, mutta rukoilin: "hyvä on, minä jatkan. Minä luotan. Vahvista minua." Ottamani askeleet tuntuivat siltä, kuin jalkojeni päällä olisi painavia kivenlohkareita. Tuuli yltyi entisestään ja taivas pudotteli kasvoilleni rankkasateesta enteileviä pisaroita. Pyyhkäisin sisukkaasti poskelleni pudonneen kyyneleen, ja hitaasti, kerta toisensa jälkeen iskin jalkani edessäni olevalle maaperälle. Herkässä ja hauraassa sisimmässäni kasvoi kiivas polte. Luottamus. Itsepäinen päättäväisyys. En voisi luovuttaa. Olinhan tullut jo tähän asti.

Säpsähdin kuulemaani ääntä ja pysähdyin. Olin lähes varma siitä, että kuulin linnun sirkutusta, mutta sydämeni epäröi. Siitä oli aikaa, kun olin kuullut linnun laulavan. Siristin silmiäni nähdäkseni paremmin tien päähän, missä näin pientä liikettä. Askel askeleelta kulkuni muuttui kevyemmäksi, siltikin, vaikka tuuli ei ottanut heltyäkseen.

Sisälläni hypähti nähdessäni ilmassa kaartelevia lintuja. Kiihdytin uteliaana kulkuani, sillä silmiini tarttui jotakin punaista.

Seisahduin suurten, viininpunaisten kukka pensaiden eteen, ja kurkistaessani niiden ylitse, näin tien jatkuvan kohti laaksoa täynnä kukkia. Matkasta väsyneenä, silti kiitollisena katselin lintujen huoletonta liitelyä ja sydämeeni laskeutuivat sanat: "uusi alku."


Taide on siitä mielenkiintoinen ja huikea laji, että sen lisäksi, että taiteilijalla on oma tarinansa teoksistaan, myös jokaisella taiteen katselijalla voi syntyä teoksista aivan oma, henkilökohtainen tarina. Olisi ihana kuulla, millä tavalla taide puhuttelee ja koskettaa sinua? Mitä juuri sinä näet teoksessani 'New Beginning', ja mitä se puhuu sinulle?


Katja Stefanovic



The story of 'New Beginning'


In one of my art exhibition one person came to me and wanted to hear the stories behind my artworks. He saw my artwork so powerful and influential, that he wanted to hear everything about the painting process, my feelings included. That was quite lovely I think and exactly how it is; Every painting has its own, unique story, that gives the ability to immerse even deeper into the painting. This gave me the idea to write you stories about a few of my most significant paintings.


First I would like to take you into the story of 'New Beginning'. The story is partly fictive and partly truthful, a view form the part of my soul at that time. Take a comfortable position and let yourself be inspired and relaxed.


"I was standing shivering on the road. The road, that I had walked for a long time. The wind was clearly intensified and with coolness it blowed on the surface of my skin, swayed my dark tresses from one shoulder to the other. The field around the road was partly covered with mist and the gentleness of the bluish sky had ominously become dim as whispering "do you see how alone you are? Will you already give up and see, that this road will never end?" In these moments I almost descended into some black cavity, maybe it was called despair. Maybe fear. But though it spoke so slickly, convinced how insane I was, deep inside I knew, that I was meant to walk this road. Even though I did not see anyone, I knew, I wasn´t alone.

I looked the stony road and inhaled deeply. I was extremely tired, but I prayed: "all right, I´ll continue. I trust. Strengthen me." The steps that I took felt like boulders upon my feet. The wind increased even more and the sky threw the drops of a foreshadowing rainstorm. Feisty I sweeped the tear of of my cheek, and slowly, time after time I thrusted my feet to the ground. In my sensitive and fragile inmost grew a hotblooded burn. Trust. Stubborn decisiveness. I could not give up. I had come this far already.

I flinched of a sound I heard and stopped. I was almost sure, that I heard a bird chirping, but I was wavering. I had not heard a bird sing for a long time. I squinted my eyes to see better to the end of the road where I saw movement. Step by step my walk turned lighter, regardless the wind did not relent.

I delighted seeing the birds soaring in the air. Curiously I hastened my walk, for something red caught my eye.

I halted in front of the big burgundy flower bushes, and as I peeked over them, I saw the road continuing towards a valley full of flowers. Weary from the journey, yet gratefully, I watched the carefree flying of the birds and into my heart fell the words: "new beginning."


Consequently, art is a very interesting subject, that in addition the artist has her own story about the painting, but also inside the other viewers could arise their own story about the same painting. Would be lovely to hear, in what ways art speaks and moves you? What do you see in my painting 'New Beginning', and what does it speak to you?


Katja Stefanovic

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comentarios


bottom of page